Ihmisten välinen kanssakäyminen on kuin näkymätön verkko, joka kannattelee koko työyhteisöä. Vuorovaikutuksen ja kohtaamisten laatu on kaiken perusta. Jos vuorovaikutus on laadullisesti huonoa, se ei tuota työyhteisön jäsenille tai asiakkaille kohdatuksi tulemisen kokemusta. Silloin ilmapiiri heikkenee ja kielteiset tunteet valtaavat alaa.
Vielä vuosi sitten olin autuaan tietämätön siitä, että valtiovarainministeriön alaisuudessa toimiva tuottavuuslautakunta on jo vuosia sitten suosittanut kiinnittämään työyhteisöissä huomiota tunteisiin. Kuulostaa erikoiselta, eikö?
Me olemme niin tottuneita ajatukseen, että tunteilla, yritystoiminnalla ja rahalla ei ole tekemistä keskenään.
Tunneälyvalmentajana minua kuitenkin kiinnostaa tunteiden, työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden kolmiyhteys. Siksi päädyin tutustumaan myös tuottavuuslautakunnan raporttiin, jossa todetaan selvästi, että aineettomat tuotantotekijät (eli sosiaaliset ja emotionaaliset metataidot) ovat työn tuottavuuden perusta.
Vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa ilmapiiriin ja ilmapiiri vaikuttaa yhteiseen oppimiseen. Yhteinen ja jatkuva oppiminen taas vaikuttaa suoraan työyhteisön kykyyn luoda ja hyödyntää tietoa sekä tunnistaa toiminnan tehottomuuden lähteitä ja luopua niistä.
Mikä sitten määrittää vuorovaikutuksen laatua? Keskeisesti tunteet ja kohtaamistaidot.
Jatkuvat kielteiset tunteet aiheuttavat aivoissa stressireaktion, joka kaventaa ihmisten henkistä näköpiiriä, heikentää ongelmanratkaisukykyä ja yhteisen oppimisen toteutumista. Yhteisen oppimisen heikentyessä yhteisön kyky luoda uusia ratkaisuja vaarantuu ja ilmapiiri happanee.
Kielteisten tunteiden vallassa oleva työyhteisö kykenee kyllä mekaaniseen suoritukseen, mutta moniko meistä asiakkaana on tyytyväinen pakolliseen minimiin?
Ja haluaisitko itse olla osa työyhteisöä, jossa kaikki tekevät vain juuri ja juuri sen, mikä on välttämätön pakko?
Olipa kerran iso, kansainvälinen yritys, jossa työskenteli tuhansia huippuasiantuntijoita sadoissa eri tiimeissä. Tämä tarina kertoo kahdesta tiimistä. Toisessa tiimissä vallitsi myönteinen ilmapiiri ja toisessa tiimissä taas kielteinen ilmapiiri.
Epämiellyttävän ilmapiirin tiimissä työntekijät olivat kroonisesti stressaantuneita. Krooninen stressi on yleensä aina työuupumuksen taustalla. Harmillisesti sanapari vain ei kerro juuri mitään siitä, miltä se kokemuksellisesti tuntuu. Joillain tiimiläisillä oli lääkärikäyntejä sydänoireiden vuoksi ja kahdella kolmasosalla säännöllisiä univaikeuksia.
Tiimin jäsenet eivät enää puhuneet keskenään, eikä kukaan hymyillyt töissä. Ihmiset tunsivat oman kuvailunsa mukaan "toivottomuutta" ja suurin osa oli "henkisesti luovuttanut".
Tiimin työpanoksen kannalta nämä kaikki ovat aika itsestäänselvästi huonoja asioita.
Myönteisen ilmapiirin tiimissä työt sujuivat tavallisesti. Useimpina päivinä sujuvasti ja silloin tällöin jopa erinomaisesti.
Eräänä päivänä yksi asiantuntija kielteisen ilmapiirin tiimistä vaihtoi roolia talon sisällä ja siirtyi myönteisen ilmapiirin tiimiin. Alle viikossa asiantuntijan sydänoireet hävisivät ja hän pystyi nukkumaan keskeytymättä koko yön. Motivaatio ja sitoutuminen työnantajaan muuttuvat nopeasti parempaan suuntaan.
Muutos heijastui myös kotiin. Asiantuntija jaksoi panostaa myös perheasioihin, kun psykososiaalinen kuormitus töissä hellitti. Suurin hyöty on hänen omien sanojensa mukaan uudelleen löytynyt työn ilo: "Voin taas oppia uutta ja kehittyä työssäni.”.
Miten tämä on mahdollista?
Molempien tiimien esihenkilöt olivat paperilla yhtä päteviä. Dramaattiset erot tiimien välillä selittyvät esihenkilöiden eriparisissa taidoissa johtaa ihmisiä. Kielteinen ilmapiiri on rakentunut keskeisesti kahdesta haitallisesta johtamistavasta:
- epäselvistä tavoitteista ja
- esihenkilön puuttumisesta työsuoritusten yksityiskohtiin (englanniksi micro-management).
Elävän elämän esimerkkitarina koskettaa monia meistä, toimialasta ja roolista riippumatta.
Työyhteisön tunneilmapiirillä on väliä ja positiivisilla, tuottavilla tunteilla on konkreettisia hyötyjä.
Ne näkyvät liiketoiminnassa parantuneena kannattavuutena ja työn tuottavuuden lisääntymisenä.
Yksilötasolla ne näkyvät työhyvinvoinnin, ilon ja motivaation lisääntymisenä ja pahoinvoinnin vähentymisenä.
Ihmisen aivot ovat kehittyneet havaitsemaan uhkia ja vaaroja tehokkaammin kuin ilon aiheita. Siksi negatiiviset tunteet valtaavat alaa ihan kuin itsestään. Aivomme kertakaikkiaan tuottavat niitä enemmän. Kielteisen ilmapiirin ja sen haittavaikutukset saa siis tekemättä mitään.
Haluankin kannustaa kaikkia johtajia huomaamaan hyvän, vahvistamaan myönteisiä tunteita ja johtamaan tunteita, kohti avarakatseista, valtuuttavaa, psykologisesti turvallista, luovaa ja oppivaa työyhteisöä.